Tässä on vierähtänyt hieman turhan kauan viime kirjoituksesta ja paljon on ehtinyt tapahtumaan.
Koulun alussa oli tosiaan aika ajoin tunne, että onkohan sitä kuitenkaan tullut aivan oikeaan paikkaan ja välillä oli jopa turhautunut olo massaluennoilla, jossa käytiin läpi vain näennäisesti omaa tulevaa ammattia liippaavaa sosiaalihuollon palvelujärjestelmää. Kolmen opintopisteen laajuisesti... Samaan aikaan lukujärjestyksessä vilisi suomen kieltä, tietotekniikkaa(mm. wordin käyttöä todella perustasolla), tiedonhankintaa ja raportointia, sekä kaikenlaisista järjestelmistä lyhyitä koulutuksia. Ns. "oikeista oppiaineista" oli hyvin suppeasti aseptiikkaa, jossa mielestäni 2op on liian vähän, jos verrataan vaikka tähän sosiaalialan palvelujärjestelmiin.
Kytkin alas, isompaa silmään ja kaasu pohjaan
Tätä tosiaan kesti aina syyslomaan asti, jonka jälkeen rytmi vaihtui totaalisesti. Yksi toisensa jälkeen alkoivat ym. kurssit päättymään ja tilalle vaihtui mm. anatomia ja fysiologia, hoitotyö ja ensiapu. Massaluennoilla istuminen ja turhauttavat ryhmätyöt, jotka olisi huomattavasti vähemmällä vaivalla tehnyt itse, vaihtuivat nopearytmiseen anatomian ja fysiologian opiskeluun ja erittäin käytännönläheisiin hoitotyön, sekä ensiavun harjoitustunteihin. Kaikki epäily koulutuksesta hävisi välittömästi, uutta tietoa tuli valtavalla tahdilla. Ilmaiseksi tämä oppiminen ei tullut ainakaan minulle, koska en omaa mitään pohjaopintoja, joka auttaisi tässä vaiheessa. Muut luokallani ovat joko valmiita lähihoitajia, tai ylioppilaita. Minulla esimerkiksi fysiologian opinnot rajautuvat peruskoulutasolle, jossa muistaakseni opetettiin, että "kun isi ja äiti rakastaa toisiaan paljon ja sit ne on sillei, ni sit tulee haikara ja tuo vauvan". Piirtoheittimellä saatettiin heijastaa peniksen kuva taululle, joka kuitenkin naurun saattelemana pian sammutettiin. Naisen anatomiaan olen lähinnä itseoppinut.
Koulua on ollut käytännössä päivittäin klo 08-16, jonka jälkeen olen opiskellut tavalla tai toisella siihen asti, kunnes alkaa päätä särkemään. Tässä vaiheessa olen aina lopettanut opiskelut siltä päivältä ja jatkanut seuraavana. Olen myös ollut todella väsynyt, koska en ole tavallaan oppinut oppimaan. Koen kuitenkin omaksuvani sekä teoria-, että käytännön tietoa nopeasti, enkä pelkää tippuvani muiden vauhdista. Kova motivaatio kantaa alun yli ja sitten alkaakin pohjakoulutuksien suomat edut tasoittumaan ja kaikki ovat samalla viivalla.
Perushoidon harjoittelun aloittaminen
Tämän viikon maanantaina meillä alkoi ensimmäinen neljän viikon mittainen harjoittelujakso - perushoito. En kirjoita itse harjoittelusta ainakaan vielä paljoa. Voi myös olla, etten keksi keinoa ilmaista harjoittelussa kokemaani ja oppimaani korrektilla tavalla.
Itse harjoittelu on lähtenyt hyvin käyntiin ja olen päässyt tekemään paljon. Olen mm. tehnyt peruspesuja, ruokkimista, nostelua, kääntelyä, peittelyä, saattamista yms. perushoitoa huonokuntoisille potilaille. Olen myös jakanut lääkkeitä, hoitanut haavoja, saanut paljon potilaskontakteja, tehnyt perusmittauksia (valitettavasti osaston manuaalimansetti on hajalla, enkä pääse mittaamaan verenpainetta kuuntelemalla), sekä olen myös päässyt seuraamaan mm. katetrointeja ja keskuslaskimoportin neulan vaihtoa.
Hyvyys. Tämä oli sana, mikä meidän olisi pitänyt eräässä ryhmätyössä avata, mutta jätimme sen Pandoran lippaan avaamatta. Tuota sanaa on mahdoton tyhjentävästi selittää, mutta se oikein huokuu muutamasta tapaamastani hoitajasta. Tälläisen hoitajan toivoisi hoitavan omia omaisia. Tälläinen hoitaja haluaisi itse olla nyt ja tulevana ammattilaisena, hyvä ihminen.
edit 7.11.2013 klo 16.45
Pitänee myös tänne kirjoittaa se, että minut valittiin vaaleilla oppilaskunnan edustajistoon. Tämä tullee viemään hieman aikaani, mutta pidän edunvalvonnasta ja otan paikan vastaan mielelläni.
