torstai 18. heinäkuuta 2013

Opiskelun tavoitteet

Olen miettinyt alkavaa opiskelua todella paljon ja suunnitellut opiskelujeni etenemistä. Tai oikeampi sana voisi olla ennemminkin haaveillut, osa suunnitelmistani tuskin tulee toteutumaan. Avaan mietteitäni hieman paremmin.

Opiskelun aloitus

Tulen aloittamaan opiskelut hieman eri mahdollisuuksilla, kuin nuoremmat opiskelijat. En ole vielä saanut virallista päätöstä asiaan, mutta kaiken järjen mukaan rahoitan opiskeluni ensimmäiset 18 kuukautta aikuiskoulutustuella, jonka tarkkaa ansiosidonnaista määrää en paljasta, mutta kerron kuitenkin sen verran, ettei minun tarvitse edes ajatella raha-asioita tuen aikana. Pystyn siis keskittymään täysin opiskeluun. Tämä mahdollistaa täydet opiskeluviikot ja kesäopinnot.

Näiden ensimmäisten 18 kuukauden aikana on siis tavoitteena suorittaa mahdollisimman paljon tutkinnosta. En pysty vielä tarkkaan sanomaan mitään tarkkoja opintopistemääriä, mutta toivoisin tuen päättyessä niitä olevan kasassa niin paljon, että voisin jo tehdä keikkaa sairaanhoitajana. Tämä raja on ymmärtääkseni 140op.

Työharjoittelut ja haaveet

Alussa on luvassa sitä, mitä ilmeisesti Simo Saikko tarkoitti lehtien haastatteluissa sanomalla "Kun opiskelijat palaavat ensimmäiseltä harjoittelujaksoltaan, ovat ilmeet yleensä pettyneitä. Potilaat ovatkin ikääntyneitä tai nuoria, joilla on sosiaalisia ongelmia. Missä ovat ne hätätilanteet?", eli perushoitoa terveyskeskusten vuodeosastoilla ja vanhustenhoidossa. Itse odotan näitä harjoitteluja paljon. Luvassa on varmasti paskan pesua, muita eritteitä ja lakanan vaihtoa. Luvassa on myös paljon muutakin. Pelkkä kädestä pitäminen ja kiireen keskellä hetkeksi pysähtyminen ja huomion antaminen kuuntelemalla antanee ihmiselle todella paljon. Tämä ei ehkä ole yhtä rokkistaramaista, kun ambulanssilla pillit huutaen apuun kiirehtiminen, mutta omalla tavallaan aivan yhtä tärkeää ja ehkä jopa potilaalle tärkeämpää apua antavaa.

Vaikka haluankin valmistua etuajassa, en missään nimessä halua mennä siitä, missä aita on matalin. Olen miettinyt paljon Afrikan työharjoittelumahdollisuutta. Ajatus kehitysmaassa suoritetussa harjoittelussa kiehtoo, koska uskoisin sen sekä antavan minulle paljon kokemuksena, että pystyisin myös itse olemaan apuna aidon hädän hetkellä. Tässäkään harjoittelussa ei tulisi olemaan mitään "siistiä", vaan vaivat olisivat mm. huonosta hygieniasta johtuvia infektioita, parasiittejä ja aneemisiä lapsia. Sankarin viittaa ei siis sielläkään saisi yllensä puettua oman mielensä ulkopuolella.

Muistan erään Pelastajat-sarjassa olleen keikan koskettaneen minua suuresti. Tälle keikalle oli kuvattavan ambulanssin lisäksi tulossa muita yksiköitä ja mm. lääkintäesimies. Lähtötietoina oli rintakivut. Heti kohteelle päästyä ensihoitaja perui Virvellä muun avun ja kertoi, että lääkintäesimieskin voisi kääntyä kannoillaan. Asunto oli tuttu ja ensihoitaja oli käynyt siellä useasti ennenkin. Siellä oli vanhus, keneltä otettiin mm. ekg ja verenpaineet. Ainoa hätä tällä potilaalla oli se, että hän oli yksinäinen ja kaipasi huomiota ja ymmärrystä - sekä muistaakseni yhden asperiinin. Potilas siis lääkittiin huomiolla ja asperiinillä. Se mikä minua kosketti, oli kokeneen ensihoitajan loppukaneetti keikalle. Tämä potilas oli ns. "vakkari", jonka luona oltiin käyty useita kertoja. "Väärä hälytys" ei haitannut tai tuntunut turhauttavalta, vaan ensihoitaja koki antaneensa potilaalle tärkeää hoitoa. Tälläinen empaattisuus koskettaa.

Tehy

Muutama sananen myös kokemuksistani tulevan ammattiliittoni kanssa asioimisesta. Olen saanut hämmästyttävän nopeasti hyviä neuvoja ja apua mieltäni askarruttaviin asioihin mm. ulkomaan työharjoittelua varten (osallistun 14.9. järjestettävään koulutuspäivään Helsingissä, jossa käsitellään nimenomaan tuota aihetta koko päivä). Hämmästyin mm. sähköpostiin vastaamisen nopeudessa. Neljä minuuttia, ei huono :)

Ammattiliiton tärkeyden entinen luottamusmies hyvin ymmärtää ja koenkin olevani hyvissä käsissä Tehyssä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti