Ensimmäinen viikko takana

Tarkoitukseni oli kirjoittaa ennen koulun alkamista vielä viimeiset kuulumiset ja tunteet, mutta kirjoittaminen jäi, koska parin viikon mittainen kesälomani meni kokonaisuudessaan Kroatiassa.

Menisipä kesä äkkiä ohi

Olen täysin kesän lapsi ja mielestäni kesä on ylivoimaisesti paras vuodenaika. Nautin tämän vuotisesta kesästä varmastikkin eniten, mutta myöskin samalla odotin malttamattomana sen päättymistä. Tapahtumatäyteisen kesän lopussa häämötti vihdoin se, mistä olen osannut vain haaveilla. Uusi kappale elämäni kirjassa. Ajatukseni pyörivät oikeastaan Kroatian reissua lukuunottamatta jatkuvasti koulutuksen ympärillä.

Ensimmäinen viikko

26.8.2013 klo 10.15 se sitten viimein alkoi. Harhailin pääaulaan yhtenä kysymysmerkkinä, tietämättömänä tulevasta. Meitä kysymysmerkkejä oli siellä onneksi muitakin - muistaakseni yli 250. Virallisen avajaispuheen jälkeen meidät jaettiin omiin ryhmiimme ja näin ensi kertaa tulevat luokkatoverini, EH13:n opiskelijat. Alunperin meitä piti olla 20, mutta ryhmäkokomme oli paisunut 27 vai 28 oppilaaseen kiristyneen taloustilanteen takia. Ryhmämme todellinen koko tulee kuitenkin olemaan lähempänä tuota 20:tä, koska osa alottaneista on jo suorittanut joko kokonaan tai osin sairaanhoitajan opintoja ja siirtyy jo alottaneiden ryhmiin.

Tosiaan... Avauspuheen jälkeen edessä oli kouluun tutustumista erittäin avuliaiden tutor-opiskelijoiden avustuksella. Tullee viemään oman aikansa, ennenkuin tuon yliopiston alueen oppii, koska se on melko sekava ja luokkatilat ovat paikoin epäloogisessa järjestyksessä. Oman lisänsä soppaan lisää myös alueen muut opiskelijat, jotka pitävät huolen siitä, että vilinää riittää. Alueella opiskelee siis noin 7000-8000 opiskelijaa(?!?).

Orientoitumista

Suurin pelkoni oli se, etten sopisi joukkoon. Tämä pelko oli onneksi turha, koska joko minun jälkeenjääneisyydestäni tai muiden kypsyydestä johtuen tulen sulautumaan ryhmään hyvin. Pelkäsin myös sitä, etten osaisi heittäytyä koulun ulkopuoliseen toimintaan mukaan ja tällä tavoin jäisin ulos "jengistä", mutta tämäkin pelko osottautui jo tiistaina city-kävelyllä turhaksi. Todisteena tästä on papukaija-haalarimerkki ja parhaan fuksiryhmän pokaali. City-kävelyn ideana oli siis tutustua toisiin leikkien ja pelien kautta. "Joukkueet" valittiin sosiaali- ja terveysalalta täysin sattumanvaraisesti ja jokainen "joutui" taatusti tutustumaan uusiin ihmisiin. Myös ensimmäiset haalaribileet olivat heti tiistai-iltana ja keskiviikoksi olikin luvassa hieman hutera olo. Keskiviikon ja torstain aikana alkoi myös ensimmäiset oikeat oppitunnit, jotka ovat tähän mennessä ylittäneet odotukseni melko reilusti ja ainakin minä olen ollut täysin haltioituneena sekä suomen kielestä ja viestinnästä että aseptiikasta. Minulle tämä kaikki on uutta puuttuvasta pohjakoulutuksestani johtuen, mutta todennäköisesti ryhmäni lukion käyneet sekä lähihoitajat eivät jaa haltioitumistani.

Ensimmäinen viikko on suurimmalta osin mennyt omaan ryhmään sekä kouluun tutustumiseen. Valitsimme ryhmällemme luokan vanhimman, jota tulen luokan vanhimman apupoikana auttamaan yhteisissä asioissa.

Mitä luvassa?

Vielä tuleva viikko tulee olemaan suurimmaksi osakseen orientoiva ja sisältää mm. fuksiaiset, mutta pian sen jälkeen tulee koulu lähtemään käyntiin kunnolla. Olen ollut jo nyt iltaisin melko väsynyt, mutta uskoisin sen helpottavan, kunhan ensin opin oppimaan.

Tiedossa on Tampereen ensihoitajaopiskelijapäivät 12.-13.9. ja heti perään Tehyn kansainvälisyyskoulutus Helsingissä. Odotan molemmilta koulutuksilta paljon ja tulen varmasti saamaan molemmilta päiviltä sekä arvokasta tietoa että uusia tuttavuuksia. Tampereelta saan myös toisen haalarimerkin, jotka tuntuvat olevan osalle tärkeä osa "haalarikulttuuria".

Lähiaikoina pääsen myös tutor-opettajani kanssa keskustelemaan henkilökohtaisesta opintosuunnitelmastani ja silloin selviää myös se, voinko kenties nopeuttaa valmistumistani opiskelemalla kesällä ja suorittamalla harjoituksia vaikka lomien aikana. Itse tutor-opettajamme vaikuttaa erittäin mukavalta tyypiltä ja tulee varmasti auttamaan minua paljon opintojeni kuluessa.

Reilun yhdeksän viikon kuluttua on luvassa myös ensimmäinen harjoittelumme, 4 viikkoa perushoitoa. Odotan harjoittelujaksoa innolla, vaikken olekkaan vakuuttunut harjoittelupaikkojen jakoon käytetystä jobstep-palvelusta, josta vain nopeimmat pääsevät haluamaansa paikkaan. Tämä tulee varmasti aiheuttamaan kateutta, närää ja säröjä luokkahenkeen. Olen ainakin vielä tässä vaiheessa sitä mieltä, että olisi parempi vain antaa opiskelijan itse hakea harjoittelupaikkaa itse harjoittelupaikasta ja loput sitten jaettaisiin jobstepin kaltaisella arpapelillä. Noh, toivottavasti olen tässä asiassa väärässä.