Oppimaan oppimassa

Ensimmäinen kuukausi pian takana

Tätäkö tämä on? Muutamia kertoja olen itselleni esittänyt kyseisen kysymyksen. Ensimmäinen kuukausi ei ehkä ole täysin vastannut odotuksiani ja innostukseni on laantunut aika ajoin melko normaaleihin lukemiin. Olin kuullut AMK:n lukuisista "turhista" tehtävistä, puuduttavista luennoista ja ryhmätöistä. Nyt tämä kaikki tuntuu realisoituvan ympärilläni. Kunnes ymmärrän, että esimerkiksi sosiaalialan palvelujärjestelmät ovat pian lusittu, lomakepohjat opittu, työhakemuspohjat tehty, perus tietokoneenkäyttötaidot hanskattu ja tietokantahaut jokseenkin ymmärretty. Olemme olleet oppimassa oppimaan.

Vaikka monasti useat ryhmätyöt näennäisesti turhista asioista ensiksi tuntuvat turhalta täytteeltä, niin eivät ne sitä taidakkaan olla. Moodle-alustakin alkaa pikkuhiljaa selkeytymään kaaoksenomaisesta sekamelskasta selkeäksi työkaluksi. Vaikka väkisinkin näiden kurssien päättymistä odottaa joskus jopa lähes hengitystä pidätellen, niin tarkemmin ajateltuna tulevat alan opinnot voisivat osoittautua vaikeiksi ilman.

Iltarientoja

Lukujärjestykset ovat olleet lähes poikkeuksetta klo 8-16 ja monet kotitehtävät ryhmätehtävien ohessa pitävät ajatukset tiukasti koulun ympärillä. Silti aikaa on hieman jäänyt ja sen käytöstä pitää huolen opiskelijatapahtumat pitkin viikkoa. Yleensä tapahtumat ovat melko kosteita, mutta mahtuu sekaan myös "fiksumpaakin" tekemistä, esimerkkinä nyt vaikka huominen ensihoitajaopiskelijoiden jalkapalloturnaus. Muutenkin olen huomannut alan opiskelijoiden hyvän ryhmähengen. Alan opiskelijat ovat silminnähden motivoituneita ja jopa ylpeitä, harvoin näkee muiden koulutusohjelmien opiskelijoilla esim. ryhmäpaitoja päällä. Itseasiassa samaisista ensihoitajapaidoista minäkin olen saanut iltapuhdetta, joka hellitti maanantaina, jolloin luovutin kaikkien eh-ryhmien paitatilaukset eteenpäin. Aluksi tilauksen piti olla vain meidän luokalta, mutta äkkiä homma "lähti käsistä" ja paitoja tilasi kaikki opettajia myöten. Tästä pääsemmekin aasin sillalla seuraavaan silmääni pistäneeseen aiheeseen, opettajiin. Opettajien ammattitaito on ollut erittäin kovalla tasolla ja asiat osataan tuoda esille mielenkiintoisesti sekä luennot ovat hyvin rakennettuja. Kaikista eniten mieleeni on painunut opettajien innostus ja paneutuminen opettamiseen, tämä tarttuu helposti opiskelijaan ja motivoi. Mielestäni myös ensihoidon opettajien pitämä "viisasten kerho" opiskelijoiden ruokalassa on hauska. Lähes jokaisella tauolla tämä neuvosto kokoontuu kahvittelemaan ja opiskelijat käyvät kyselemässä tietoa minulle tuntemattomaksi jääneistä asioista.

Kohta se alkaa

Tulevien viikkojen lukujärjestyksiä selatessani huomasin, että orientoivat opinnot lähestyvät loppuaan ja ns. oikeat aineet täyttävät pian päiväni. Aloitamme mm. hoitotyön perusteita, anatomiaa ja fysiologiaa ja ensiapua lähiviikkoina. Näiden lisäksi esim. aseptiikan luennot vaihtuvat käytännön harjoitustunneiksi ja tämä luo lukujärjestykseenkin "ylimääräistä" aikaa, koska harjoitustilanteisiin mahtuu vain puolet ryhmästä kerralla. Tällä ajalla voi paneutua kotitehtäviin ja ryhmätöihin, eikä enää tarvitse uhrata iltoja niihin.

Ja pian alkaa myös neljän viikon harjoittelu. Mitähän minäkään osaan parin viikon päästä vuodehoito-osastolla tehdä? No ainakin keskustella potilaiden kanssa, antaa heille aikaa ja oppia kokeneemmilta hoitajilta. Luvassa on siis perushoidon harjoittelu heti koulutuksen alussa ja esim. sairaanhoitajat menevät ymmärtääkseni ko. harjoitteluun vasta keväällä. En ole oikein varma siitä, mitä tämä harjoittelu käytännössä on, mutta uskon suoriutuvani siitä melko hyvin, koska tulen ikäihmisten kanssa hyvin toimeen - olen lähestulkoon mummokuiskaaja. Muita tulevia harjoitteluja on sisätauti- ja leikkausosastoharjoittelut.

Hops ja tukiverkko

Tapasin tänään tutor-opettajani hops-keskustelussa. Kävimme läpi suunnitelmiani koulutuksen jouduttamiseksi. Tulen aloittamaan joitain kursseja etuajassa ja suoritan myös joitain harjoitteluja esim. kesälomalla, näin saan kasaan mahdollisimman paljon opintopisteitä aikuiskoulutustukeni 18 tukikuukauden aikana. Aloitan myös opinnäytetyöni työstämisen heti kun mahdollista ja toivonkin saavani sen valmiiksi toisena vuotenani, joka on ehkä hieman koomista ajatustasolla.

Asioista keskustellessamme yksi asia nousi esiin yli kaiken. Olen varma siitä, että tulen aina saamaan apua opintoihin liittyvissä ongelmissani motivoivalta ja innostavalta tutor-opettajaltani - tukiverkoltani.